Mietteitä lopputyöstä
AHDISTAA. Tää itselle todella tärkeä ja rakas työ on muuttunut lähinnä henkiseksi kidutukseksi.
Kuvien ottaminen ei onnistu. Kuvat näyttää huonoilta ja tarinat eivät tunnu järkeviltä. Aikaraja lähestyy ja paniikki nousee isommaksi koko ajan. Stressi tästä työstä vaikuttaa mun nukkeiluharrastukseen negatiivisesti. Hieman toivon etten olisi tehnyt tätä työtä nukeillani. En pysty ollenkaan kuvaamaan yhtään mitään.
Koko elämäni minulla on ollut todella huono tapa olla tekemättä asioita jos ne ahdistavat, ja nyt teen jälleen samaa. En tee mitään, ja toivon että asiat korjaantuisivat itsestään. Mutta niin ei käy, ei itsestään. Pitää itse jaksaa, mutta ahdistuksen takia pelkästään tämän blogitekstin kirjoittaminen saa käteni vapisemaan.
Pitää yrittää löytää joku tapa rauhoittua, sillä olen omasta aikataulustani todella jäljessä. En ole saanut kuvattua Kyrien tarinaa loppuun ja en ole aloittanut kahden viimeisen hahmon kuvaamista.
Tämä ei ole enää nautinollista työskentelyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti